Hei,

Se on blogin aika ja nyt sitä tekstiä tulee oikein tuplaluennon edestä (6.marraskuuta). Lähes neljä tuntia johtamisen perusteita vaati viikon sulatteluaikaa ennen kun pystyin ajatuksia suoltamaan blogin muotoon. Taidan joutua rustaamaan ajatukseni silti parina päivityksenä. Ensimmäisen luennon aiheita oli vallan ja päätöksen teon johtaminen.

Aloitimme keskustelemalla vallasta. Ennen luentoa olisin määrittänyt  käsitteen valta voimavarana ja auktoriteettinä saada joku tekemään jotain. Sehän olisi mennyt jo lähes oikein. Valta voi olla pakottamista ja dominointia, mutta myös yhtälailla positiivista eli ns. pehmeää vallankäyttöä, johon pureudun myöhemmin. 

Vallan lähteitä on neljä: 1.legimiteetti, 2.Epävarmuus, 3.Strateginen kontingenssiteoria, 4. Resurssiriippuvuusteoria. 1.Legimiteetti on  yleisesti oikeutettua tai osoitettua valtaa johon yhteisötasolla uskotaan. Voisin esimerkkinä heittää tilanteen jossa työpaikalle valitaan uusi nuori esimies, jonka johdettavina on iältään vanhempia ja paljon kokeneempia työntekijöitä. Se on suoraa valtaa, joka on tälle henkilölle osoitettu tai oikeutettu vaikka henkilökemia-asteella näin ei välttämättä suoraan menisikään. 2.Epävarmuus johtaa alemmalle tasolle. Osaamattomuus ja tietämättömyys edetä jossain asiassa edellyttää nöyryyttä toisen vallan alle. Sama se on myös toisinpäin. Itsevarmuus on aina voimavara. Niinhän nyrkkeilijätkin punnituksessa kilpailevat yliotteesta ennen koko ottelua pelkällä voimien uhkumisella ja murhaavilla katseilla. 3.ja 4.Sain käsityksen, että strateginen kontingenssi- ja resurssiriippuvuusteoria on vähän vastakkaiskäsitteitä. Strateginen kontingenssi on vertikaalista vallan asettelua eli esimerkiksi tilanne jossa työntekijän ammattiosaaminen on vahvempi kuin esimiehen ja näin ollen hän omaa tietynlaista valtaa ja resurssiriippuvuus teoriassa johtajat yrittävät turvata oman valtansa resurssien rajoissa. Minulla kyllä on myös inhimillinen taito ymmärtää asiat joskus väärin. :)

Pehmeää vallankäyttöä on rajojen ja suuntien asettaminen joiden sisällä toinen voi toimia. Itse ajattelisin sen vähän kuin isoveljenä katsoisin nuorempia sisaruksia ja neuvoisin kuinka asioita tehdään, mutta antaisin heidän myös itse kokeilla ja erehtyä sekä pitäisin kuitenkin huolta etteivät he tekisi mitään sellaista mitä koko perhe joutuisi häpeämään. Pehmeää vallankäyttöä on myös valtuuttaminen eli toiselle vallan antamista tai lainaamista ja tiimi-ajatus. Erilaiset tiimit isoissa organisaatioissa voivat hoitaa kukin oman erikoisosa-alueensa. Luennolla nostettiin esille, että tarvitaanko sitten enää johtajia ollenkaan. Minun mielestä tarvitaan. On oltava kuitenkin se päättävä elin. Tietynlainen valvoja tarvitaan, että kokonaisuus pyörii ja kaikilla on selvänä tietty päämäärä jota kohti koko suuri laiva purjehtii, oli kyse sitten mistä tahansa suuremmasta organisaatiosta. Ilman johtajia luottamus voi rakoilla täysin homogeenisessä valtatilanteessa sekä mahdollisia vallan väärinkäytösiä voisi tapahtua.

Tottelevaisuus- ja vastuullisuus-asia sekä Milgramin tottelevaisuuskoe ja päätöksenteon johtaminen nosti mieleeni jääkiekko pelien erotuomarit. Heillä on valtaa, vastuuta, odotuksia ja painostusta niin kahden eri joukkueen, kuin päävalmentajien ja yleisön suunnalta sekä tietyt viralliset säännöt joiden puitteissa toimia. Heidän täytyy jatkuvasti tehdä päätöksiä kuinka likaista peliä saa pelata. Tarkoituksena on kuitenkin ratkaista kumpi joukkue on parempi pelaamaan ja tekemään maaleja, mutta yleisö saattaa myös odottaa tiukkaa nahistelua ja kunnon taklauksia. Pelaajien turvallisuudesta olisi kuitenkin pidettävä huolta ja aina tuomaripeliä arvostellaan. Päätökset täytyy tehdä nopeasti ja vaikka on selvät ohjeet kuinka pitäisi toimia (rationaalisen päätöksenteon malli), täytyy olla myös tietynlaista pelisilmää eli voidaan ajatella että on sidottua rationaalisuutta. Erotuomareiden työn voisi liittää lähes jokaisen tämän kurssin otsikon alle.

-P